Repovesi

Repovesi 20-22.9.2013

Patikoimme reippaasti edeten päiväretkeämme, kunnes yks'kaks havaitsin korkeanpaikan-kammoisena lieväksi kauhukseni: riippusilta, eikä mikään lyhyt. Päätin välittömästi, että heti yli, en yhtään jää ihmettelemään. Katse horisonttiin ja yli vaan. Näin toimien lievä vapina alkoi vasta ylityksen jälkeen katsellessa muiden hyvinkin rentoja ylityksiä. Ja matka jatkui yhtenäisellä porukalla.

-Tuula Eranti

Repovedellä porukka jakautui kolmeen ryhmään, kovakuntoiset, veneellä matkaavat ja me, Seppo, Pirkko ja Seija. Me "puolikuntoiset" kiersimme Ketun lenkin, joka ei ollut kuin 5 km, mutta haasteita riitti. Mäkeä ylös ja alas, märkää juurakkoa ja kivikkoa ja entäs ne yli 200 rappusta näköalapaikalle. Vahinko , että veneellä menijät ehtivät ohi kun me vasta kapusimme rappusissa. Näköalapaikalta oli upeat näkymät järvelle, joten kannatti kiivetä. Sitten alkoikin helpompi osuus koskemattomassa metsässä ja alaspäin mennessä. Melkein rantakivillä kuljettiin hetken matkaa, kunnes tulimme käsivetoiselle lossille ja meidän lossimies kiskoi meidät yli lahden.

Vaikka viikonloppu oli sateinen niin lauantain saimme patikoida kostean happirikkaassa ilmassa. Mutta kuivana pysyttiin, vasta saunan jälkeen uiminen kasteli meidät. Sitten hyvä illallinen, jonka jälkeen meille tuli väsy, mutta kovakuntoiset jatkoivat vielä tanssin pyörteissä.

Upea viikonloppu, kiitos!

-Seija

Repovedellä Tuulettaren kyydissä.

Vaeltajien patikkaretki houkutti mukaansa vaikka en ollut ollenkaan patikointikunnossa. (Tapaturmainen polveni odottaa edelleen rautaista vahvistustaan.) Pääsimme risteilemään Tuuletar II:lla. Tämä oli laivan viimeinen risteily tänä vuonna. Meitä oli kolme "vaivaista vanhaa", Rofa, Väinö ja minä, Leena. Oli sumuista ja välillä satoikin, mutta sehän ei Vaeltajaa säikäytä. Kannella katseltiin kauniita maisemia ja ihmeteltiin Lapinsalmen riippusiltaa. Ei ollut Vihdin Vaeltajia sillalla, olivat kai jo kulkeneet ohi. Joku vieras sieltä vilkutteli. Pysähdyimme Mäntysaareen ja risteilyisäntä kertoi, että koko Repoveden alueella ei ollut sellaista paikkaa, johon voisi tehdä hautausmaan kuin tämä Mäntysaari. Siellä olikin ihan iso hautausmaa. Saaren keskusalue oli tasaista hiekkamaata. Sinne oli rakennettu v. 1911 kellotapuli ja v. 1940 oli pystytetty pieni, sievä kappeli, sisältäkin viehättävä yksinkertaisuudessaan. Olemme meloneet näitä rantoja Vaeltajien kanssa ja oli mukava nähdä ne näinkin. Oli tuttuja kallioita ja telttaretkipaikkoja, Ruskiasalmikin siellä vilahti. Minun mieleeni jäi mukavat muistot ja kiitollinen olo.

-Leena