Vihdin Vaeltajat 40v. historiikki

  VIHDIN VAELTAJAT 40 v

Kiitos Miia!
-Niin, Miia oli Vihdin Vaeltajien Priimus moottori. Hän näytti mallia ja puhalsi alkuun menemisen meiningin.
5-vuotis historiikin alkulehden mukaan, kun syntysanat oli lausuttu: /”Siitäpä alkoi puuha moinen, /ei kauan kestänyt kapaloinen, /kevät kun oli ja  luonto herää, /mentiin jo pyörillä peräperää, /katseltiin seudut ja Hvitkräskin talot, /taiteilijoilla suuret on tunteiden palot.”  Se oli kokopäiväinen Kirkkonummen reissu se. …ja jatkoa: /”Eräänä aamuna ani varhain, /ylösnousuaikaan, joka on vain harvain, /kello kolmelta Jokikunnan
Pepariin päin, /marssi Vaeltajat peräkkäin, /Sen arvaat kai, mitä mieltä tässä, / oli ihmiset luontoa etsimässä. /sitä kuulla ja nähdä tahdottiin, /ja lintujen lauluja ihasteltiin”.  Sitten vielä: /”Hiidenvettä on seilattu monta kertaa, /sekin lystiä on, taatusti vailla vertaa, /nääs kirkkovene oli käytössä meillä, /jota Vesikansa käytti kirkkoteillä. /Joskus satoi ja saaren satamaan /mentiin nuotion ääreen kuivattelemaan. /Kerran sattui myötäinen tuuli veteen, /me pantiin sadeviitta purjeena eteen, / se kyydin antoi ja soutajat näin, / täysin purjein viiletti Vihtiä päin. /Se uljas näky oli varmaankin, /harmi vaan kun ei sattunut linssiin turistin.”
-Hihamerkki saatiin jo v 81 ja se on Jussi Laurilan suunnittelema ja tekemä
-Pyöräretkillä tehtiin tunnetuksi oman pitäjän nurkkia ja naapurienkin. Monesti niihin liitettiin uintimahdollisuus lämpimänä aikana. Otalampi, Myllylampi ym. ”Torstaipyöräilyt” olivat vakio. Joskus otettiin sunnuntai ja tehtiin kokopäivän retki. Useana vuonna oli pyöräviikko, silloin järjestettiin erilaisia tapahtumia, eri teemoilla, oli nappulapyöräilyt, haaste,-puulaaki,-perhepyöräily, joka kierteli eri kyliä. Tapahtumat saivat väen liikkeelle. 
-Toimintakertomus vuodelta 1985 kertoo, että Vaeltajien tapahtumissa tuona vuonna oli 700 osallistujaa, Vaeltajien jäsenluku oli silloin 135.  

Vaikka täällä etelässä ei poroja olekaan, niin poronpolun reitti on tehty Lopen maisemiin. Syksyisin siellä on vaellustapahtuma ja kevätlumilla se sivakoidaan. Eripituisia matkoja, mielenkiintoisia harjumuodostelmia. 
2.-Kairin kämppä Vihtijävellä oli luvattu Vaeltajien kämpäksi. Siellä tehtiin remonttia ja Suomen Latukin kävi siellä. Mutta, joku metsästysseura nappasi sen meiltä isännän luvalla. Se siitä!
Monena vuonna oli itsenäisyyspäivävaellus, se kulki Vihtijärveltä Karkkilaan. Teuvo Siren Karkkilan Ladusta järjesti sen. 
Latupohjatalkoita pidettiin Vihdin Vanhalassa, siellä oli 10km lenkki,joka kierteli lapin kaltaisissa maisemissa. Ihan upea reitti, mutta sitten ei tullut enää lunta tarpeeksi ja maanomistajat kyllästyivät.
Vihdissä järjestettiin myös Hiidenhiihtoja, latu kulki eri kylien kautta ja mistä läksit hiihtämään, pääsit takaisin lähtöpaikkaan. Nummela-Ojakkala-Vihti-Vanjärvi-Jokikunta-Vesikansa. Olen hiihtänyt sen!
Lumiveistoskilpailuissa, joita pidettiin Koivissillassa, Vaeltajat nappasivat ykköspalkinnon v1987. Raili Saloviin oli ideoimassa ja tuli komea ”Matin maatalous traktori” Onnea!

-Eräänä juhannuksena Vaeltajia pyydettiin Kirkonkylään juhannusjuhlilla soudattamaan kirkkoveneellä juhlijoita Hiidenvedelle. Ilma ja olosuhteet olivat mainiot, mutta joku oli liikaa juhlamielellä- !!?? – ja se osottautui vaaralliseksi, että piti lopettaa. Yksi joukossa saattaa pilata toisten ilon.

-Vaeltajille tuli haaste yläasteenopettajilta. Voitaisko tehdä oppilaiden kanssa yöpymisretki. Väinö oli siinä puuhassa mukana. Pääkslahden nykyisen parkkipaikan lähellä on vanha tervahauta. Sinne oppilaiden kanssa rakensivat havuista pitkän laavun ja rakovalkean siihen loimottamaan ja vanhaa tarinointia tervanpoltosta ym. kuunnellessa  sai oppilaat hiljentymään ja rauhoittumaan yön uniin.

-Pienellä porukalla kävimme kaamosmatkalla Kiilopäällä. Päivänvalo oli vähissä, mutta se oli viehättävää valoa. Täällä etelässä kaamos on pimeää ja loskaa koska ei ole lunta valaisemassa. Hyvin kerkesimme hiihtämään valoisaan aikaan. Oli itsenäisyyspäiväaika ja katselimme linnan pukujuhlaa palttoonnappeja rouskutellen Kiilopään retkeilymajassa.

3.-”Kun menneitä näin pohdin sekä mietin, /niin monen monet hauskat hetket vietin, /lukuisat retket siinä ohi vilahtaa, /on sauhut nuotion on letunpaistamista, /kun laavu suojan suo ja yö on musta.”
”Myös Sallan ruskat käytiin katsomassa, /ihanaiset muikut käytiin paistamassa, /Väiski maistoi ”pääateriaa”,/se meitä muita vieläkin naurattaa.”
-Ohjelmistoon kuuluu tiukasti myös kuutamohiihdot.
Oltiin kerran taas lähdössä, lehtimies tuli jutuntekoon eikä kuuta näkynyt.
Seuraavana päivänä luettiin lehdestä kuvan kanssa:” Kuu ei loistanut siellä eikä täällä, mutta Vaeltajat olivat suksien päällä, sujuu se kuutamohiihto ilman kuutakin, 15 mukaan lähteneen letkaa vetää Erkki Karamo Nummelanharjulla.”  Me hiihdettiin lentokentän päähän ja kas kummaa, Karamon Erkki oli tehnyt tekokuun, joka roikkui puusa. Vastattiin lehtimiehelle lehden palstoilla: ”/Lehdessä näin lueteltiin, ettei kuuta muka näy” /Kuka sitä lainkaan tietää, /jos ei mukaan ennättäy. /Vaikka lähtö karvas oisi, /lehtimies vaikk` hattuns joisi, /mikään sit` ei estää saata, /kuu ei paistast voi laata. / Vaeltajat vakain mielin suksii kohti tervatulta, /tunnelma on korkealla, silloin pääsee nauru multa. /Katson tarkkaan, - mikäs muu, puussa roikkuu tekokuu. /Taivaallakin on tapahtunut ihme vallan suuri, /ohentunut ohueksi sankka pilvimuuri.
/Meitä katsoo vanha veikko, pyöreä täysikuu,/näkömme ei ollut heikko, totta se oli, juu, juu,/meille loisti tuplakuu”.

-Laavuyöpymisiä tehtiin kesä-ja talviaikaan. Melkuttimen laavu on ollut hyvä yöpymislaavu. Tulipaikka antaa mukavasti lämpöä kahden laavun välissä. Nuotion liekkejä seuraten on mukava parannella ”mualimoo” ja viimeisten makkaroiden (makupalojen) jälkeen vetäytyä makuupussin suojiin. Siinä voi ihastella sammuvan nuotion häivähdyksiä laavun kattolautoihin. Viimein tasanen hengitys ja syvempi huokaus rauhoittaa tienoon.  Aamulla nopea vetoketjun vihellys ja puucee oven kolahdus,  karkotti unen rippeet. Oli aika kömpiä lämpöisestä pussista raikkaaseen pakkasaamuun ja aurinkokin heitti ensisäteitä puiden latvoihin ja hehkutti lumitimantit huurteisilla oksilla. Höyryävän aamupuuron ja kuuman kupposen jälkeen ahkiot kuntoon ja suksille.

4
-/”Joillekin tärkeä paikka on sauna, /se viihdyn suo muulloinkin kuin 
lauantaina, /Löylynlyömäksi siinä voi helposti päästä, /kun järveen on mieli huolimatta säästä./Vihdin Pirtti on suonut puhdasta pintaa, /ja aaltojen hyväilyt samaan hintaan.”
Siellä aloitimme avantouinnit joskus 80-luvulla. Se on suosittu juttu ja se takaa jatkuvuuden.
”Kokematon luulee, että siellä piilee turmio, /ei nyt kuitenkaan, vaan ihana hyinen hurmio, /Onhan se myöskin niin, ettei näihin koetuksiin, /voi ihan suinpäin rynnätä, vaan täytyy kehon yleiskunto ynnätä. /Kuunnella omaa kehoaan, ettei mene pois tolaltaan, /Talviuinti on kuin huume, siihen tulee riippuvuus,/ se on polttava kuin kuume, joka kerta ihka uus.
Avantokaveri on ihan tuttu lauteilla ja jäällä, muualla tavatessa on eri juttu, kun sulla on vaatteet päällä!!”
Itse kyselin avannolta: 
/”Mitäkö annat? – mitä saan?
/ei sitä usko kokematon korviaan, /kun syleilysi riemun on kokenut, on olo yhtä  aikaa voimakas ja voipunut, /kun katsoo sua, oot viileä ja tumma, /vetovoimaasi kätkeytyy huimien tunteiden summa. /Saat vereni kiertämää kuin tulisen nesteen, /kun luokses kuljen, voitan jokaisen esteen!”

-Lapinmatkat alkoivat hyvän suunnittelun jälkeen v1981. 
Se aiheutti vipinää mieleen ja pohtimista, - oli jännää. Suuntana oli Ylläs
ja siellä Tiurajärven rannalla komea Tiurahovi, vanha tukkikämppä, vakaasti maassa, kaiken kokenut ja suojan suonut menneille sukupolville.
Ei vesijohtoa, ei sähköä, puucee pihan perällä, saunantönö nökötti rannalla ja lupasi puhdasta pintaa – ja avanto,aah!
Täysi bussilastillinen työntyi sisään kahteen tupaan, joissa oli isot pyöreät kaminat keskellä tupaa, ja kerrosvuoteita. Emännän huone, pieni välihuone  ja keittiö. Mukana  omat emännät huolehtivat voimataloudestamme. Kaikki pelasi hyvin. Illalla oli vähän mustalaisleirin tunnelmaa, että saatiin hiihtovaatteet kuiviksi. Kaikki onnistui!

5.
-Oli Vapun aika, lunta paljon ja varsinkin valoa, aurinko laski 10 jälkeen. Siitä se hurmioituminen alkoi, valon runsaus lumikenttien mahtavuus, hankikanto, autereiset auringonlaskut ja taivaan värit, - siinä rauhassa ihminen voi levätä. Sekin on hyvä kokemus, kun pyry yllättää ja haasteelliset tuulet tuivertavat tunturinlaella ympäri korvia ja pakkanen piristää puremalla poskipäitä.
”Ekalta matkalta mieleen muistuu, /kuinka voi käydä kun terveys suistuu.
/Puton Esko sai silmätulehdusta,/side silmillä oli näköala musta. /Pukamavoidetta sanoi tohtorimme, / kyllä se siitä iloks muuttuu, me vain lohdutimme.”
Esko Putto oli lääkärinä Vihdissä, ja sanoi  pukamavoiteen auttavan ”lumisokeuteen”. Surullista, että hän on kuollut jo kauan sitten.
Kolme kevättä kierrettiin Ylläksen latuja. Yhdyslatumme Tiurahovista tuli
Peurakaltion ja Äkäsmyllyn välimaastoon. Äksmyllyllä Kalle Uuttu antoi lapinkasteen kaikkine kommervenkkeineen. Kesänkijärven kautta kipusimme Pirunkurua ylös,ylös ja yhä vaan ylös, oli se pitkä nousu mutta ihana mennä ja kokea. Kellostapulilta kannoin kohtalaisen kiven kainalossani kotini kaunistukseksi. Kun laskimme Varkhaan kurua alas, kevätpuro hangen alla oli herännyt ja erään hiihtäjän suksi solahti sulaan ja mono kastui, onneksi vain toinen. 
-Miia ohjasi kaksi ensimmäistä matkaa. Kolmannen matkan Tiurahoviin vetivät Erkki Karamo ja Raili Saloviin.
-Galdotieva, Hetan pohjoipuolella, lähellä Norjan rajaa, hiihtelimme parina vuotena. Siellä ei ollut paljoa mäki maastoa, latu seurasi osin Suomen ja Norjan rajaa. Sallassa oltiin vaan yhtenä keväänä, se ei ole ihan oikeaa Lappia.  Lapihäme, Hämeen partiopoikien paikka, Saariselällä Muotkan Majan lähellä. Siellä oltiin useampi kevät. Kun sinne eka kerta mentiin, ei ollut ihan tarkkaa tietoa sen sijainnista, niinpä linja-auto ajoi tienhaarasta ohi. Sivutie sinne mennessä oli linja-auton levyinen ja korkeat lumivallit, niin kuin lapissa on, ihmeteltiin miten päästään ympäri ja tie pieneni vaan koko ajan. Sitten oli vähän isompi mökki ja tasainen piha, mutta oli kiperä mutka, miten linja-auto siinä kääntyy. Siihen mökin pihaan kuitenkin päästiin, mutta että ympäri, kun piha oli lunta täynnä. Miehet kaikki töihin ja sen verran tilaa että vekstlaamalla se kääntyi pikku hiljaa. Hupsis!

  
6.
Särkelän kämppä, Helmikaltio, Kiilopään tuntumasa oli majapaikkamme kerran. Sitten astuivat kuvaan mukaan Turun Rikospoliisit. Heidän Tunturila majansa Kaunispään rinteellä. Se oli kuin mittatilaustyö meidän tarpeisiimme siihen aikaan. Siellä olemme viihtyneet yli 20 kevättä. Olimme kuin suuri perhe, oma muonaemo mukana. Ovat tulleet tutuiksi ladut Kulmakurusta  Rautulammelle ja Vellisärpimästä Kakslauttaselle, Kuukkelilampea unohtamatta. Minun mieleeni jäi erikoisesti lasku Kaunispään huipulta, hallitusti alkuun, sillä tunturin rinne kasvattaa vauhdin hurjaksi, jatkuu sitten kilometrikaupalla loivasti mutkitellen ja vie ihan itsestään, riippuen kelistä. Kiilopään arktinen avantoja savusauna ovat olleet yksi huippuhetki maitkallamme. Sitten tuli Hetta, Ylläs Seita oli seuraava, mutta Hetta on vetänyt porukan Enontekiön laduille kahtena viime vuonna.
-Lapinmatka, se on suurin vuotuinen juttumme, sen suosio on taannut jatkuvuuden.
Sanotaan, että Lappi lumoaa, lapinhulluus kuuhulluudenkin kumoaa.
Se on vetänyt myös lumettomaan Lappiin, rinkkavaeltamaan ja melomaan. Vaelluskokemuksia Vätsärin alueella ja samalla alueella  meloen. Laskimme kanotit vesille Suojanperässä. Aurinko paistoi ja hehkutti matkaamme. Se on Inarinjärven pohjoispuolisia seutuja. v.2000 oli aivan ikimuistoinen retki kaikkine kanotin kantamisineen ym. Kun pakkaa melontakamoja viikon ajaksi, on otettava mukaan talot ja tavarat, siis teltta, makuupussit, alustat, ruokatarvikkeet, vaatteet, tiukkaa tekee. Vätsärissä muutimme reittiä ja kannoimme kanotit ja varusteet jopa pienen vuoren yli. Siellä oli ”puolapuita” joita pitkin voi kanotteja vetää. Ensin kanotit tyhjennetään ja sitten alkaa edestakas kulkeminen ja varusteiden siirto, niin että kaikkien kamat oli yli. Eila nimettiin lettutytöksi, hän paistoi niitä innokkaasti ja oli taitava. Meitä oli  5 inkkarikuntaa, joskus oli vaikea löytää telttapaikkaa, aina selvittiin. Inarilla on vietetty muutama viikon mittainen melonta retki. Ikimuistoisia ja hämmästyttäviä kokemuksia, kun rannattomat aavat vedet ovat rasvatyyniä ja voit lillua siinä veden sylissä. Mutta hui, ne vaahtopäät, jotka pyrkivät kaula-aukosta sisään. Silloin on hyvä siirtyä saaren suojaan. Ei olla kaaduttu koskaan, johtuu perämiehestä, Väinö on hyvä siinä ja minä otan vedet kaula-aukosta.

7.
-v.2002 tehtiin rinkkavaellus Muotkatuntureille
Matkasimme autoilla yön yli Kaamosmukkaan kuskeja vaihdellen, siellä oli Pepin talo, jonka pihaan saimme jättää autot. Siinä pihalla aamutuimaan, nukkumattoman yön jälkeen, rinkat kuntoon ja selkään. Pepin vilkutusten saattelemana kohti Gakcavarrin rinnettä ylös. Siitä se alkoi, aurinko paistoi, maisema näytti hyvältä. Halla oli helmojaan heilutellut, alkavan ruskan värit paljastivat sen. Vuolaan joen ylitys onnistui, kun miehet viskoivat joelle astinkiviä ja rinkatkin kantoivat valmiiksi yli. Kiitos! Valvottu yö ja alkuvaellus vaati jo leiriä pystyyn. Aterian jälkeen oli ihana oikaista teltan suojaan ja uinahtaa.
 Olin vähän jännittynyt, miten eläkeläisen mahtaa käydä: viekö rinkka minua vai minä rinkkaa. Selvisin hienosti, mielestäni. Kyllä luonto antaa enempi kuin ottaa. Siellä oli mustikoita ja puolukoita, isoja ja makoisia, kun oikaisi jänkhälle lepäämään, niin marjat pyrki suuhun.  Jos löytyi sopiva uimapaikka, edes jonkunlainen, niin se oli piste iin päälle. Matkan edetessä katseltiin ja suunniiteltiin, mistä löytyisi seuraavaksi yöksi  viidelle teltalle tasaista paikkaa. Suunnattiin, tiettyä paikkaa kohti jossa  kartan mukaan olisi myös vettä. Lähestyttiin  innokkaasti, mutta huomattiin se jo asutuksi. Oli pakko muuttaa suuntaa, näin voi käydä. Loppuviikosta sää muuttui ja tihkutti vettä. Viimeinen aamunuotio ei ollut iloinen, ja me seisoimme sadevaatteissa tumput suorina hytisten savuavan nuotion ympärillä . Päivän vaelluksen jälkeen saavuimme Pepin lapintalon pihapiiriin märkinä, mutta onnellisina, sillä meillä oli lupaus saunasta ja ateriasta. Makoisten löylyjen jälkeen astuimme pirttiin, joka oli täynnä pöytää ja pöytä täynnä herkkuja. Se kaikki höystettynä isännän leppoisalla jutustelulla antoi kylläisen, tyytyväisen olon. Kylläpä oli ollut antoisa vaellusviikko Muotkatuntureilla. Pepi on Helsingin herraskainen, joka halusi kokea Lapin rauhan ja erakoitua ja nautti silminnähden ostamastaan pienestä lapin talostaan. Kiitos Hänelle.

-Ruskamatka Kuusamoon, Konttaiselle, Karhunkierroksen maisemiin, siellä voi nauttia vesiputouksista, hienoista kallioista, riippusilloista, - kaikesta. Siellä olemme olleet monia kertoja. On poimittu talven puolukat, istuttu iltanuotiolla, jokaisella kypsä siika polvilla ja tarinoitu menneitä ja tulevia.

8.
-Ote Seitsemisen kansallispuiston Kortesalon kämpän mökkikirjasta: Vihdin Vaeltajien kevätretki viikoloppu, Tultiin, nähtiin, koettiin ja nyt ollaan menossa uusiin maisemiin. Oli kevät heleimmillään, koivut vihertyivät hennosti ja kuunpuolikas kurkisteli latvuston läpi vaaleassa kevätyössä. Maisemat olivat ihanat vaeltaa, upeita harjuja ja rotkoja, hyviä polkuja ja mukavaa seuraa, sauna soi nautinnon hiostavan tallustelun jälkeen ja nuotion ympärillä parannettiin maailmaa. Oli somaa olla teltassa tasaisessa pihapiirissä, uni maittoi. Toiset yöpyivät talvikylmässä pirtissä, heh, heh! 
-Kuusamon Irnijärvellä ruska-aikaan, saatiin puolukoita. Muistan, kun läksimme veneellä saareen ja sumu laskeutui niin sakeana, ettemme osanneet suunnistaa. Pian sumu häipyi, se oli outo kokemus.
-Vaeltajat olivat mukana Vuoksi-meloo tapahtumassa. 
Se oli Imatra – Laatokka melonta. v.1997. Suomi meloo tapahtuma on joka vuotinen ja tuona vuonna sen päätepiste oli Imatra.  Järjestivät niin, että tehdään Venäjän puolelle jatkomelonta. Siinä oli oma paperisota, joka käytiin jo talvella valmiiksi. Meitä oli 3 pariskuntaa (joukkuetta) Vaeltajista. Lähdimme pitkänä autoletkana Venäjän puolelle. Ensosta alkoi melonta, ja eka pari lähti töihin, toinen pari ajoi autoa ja kolmas pari keräsi voimia. Me Väinön kanssa astuimme remmiin Äyräpäässä. Olihan se kovaa menoa ja eväätkin unohtui autoon. Meidän osuuteen osui 3 pitkää tuulista järveä, horisontissa näkyi metsää ja ajattelin, että siitä kääntyy helpommaksi, mutta eteen aukeni uusi pitkä järvi, ja se toistui vielä kolmannen kerran, mutta jaksoimme kyllä, sen jälkeen lepo maistoi, joku oli syönyt eväämme, menivät parempii suihin. Kolmas pari läksi melomaan Vuokselasta. Asutuskeskuksissa poliisi antoi upeasti tietä melojien autokolonnalle. Joukkueellmme ei ollut voimaa neljännessä vaihdossa jatkaa, ja pakkasimme kanotin auton katolle ja menimme letkassa Käkisalmeen, siellä oli majoitus. Melojat tulivat Laatokalle yöllä, sitä mentiin katsomaan. Laatokalta tuli hyinen kylmä usva, kuin jäämereltä, se oli outoa. Käkisalmessa oli kesäisen lämmin yö. Tämä melonta on helmi kokemusketjussa.

9.
-On ollut monia retkiä, mielessä vilahtaa joitakin nimiä ja tapahtumia
Kuhankuono, Keräkankare, Hammastunturi, Ahvenanmaan pyöräviikko, Itsepuolustus kurssi, Fiskarsin pyöräily, Pohjan kisakeskus, Porvoo Virvik, Kattilan leiripäivät, Latukartanon talkoot, pitkiä pellavia, Vaakkoin maja, Kirjavantien päiväkodin kuutamohiihto, Palokosken pyöräilyt, Suomen Ladun 50 vuotis risteily Albattrossilla,  Merimelontaa Solvikissa,  Rieskan kämppä Evolla, Ketunkierros Suomusjärvellä, Metsämörrikävely Salmissa, Lastenretkiä Räyskälässä, Lempäälä Birgitan polku,”Villit ja Vapaat”, Merimelonta Bärösund, Pyöräily Enäjärven ympäri,  Torronsuon Patikointia v2009 oli 30v juhlapatikka, Stenbacka viikonloppu, Orilammen maja Repovesi, Avustettiin SM-erämelojien tapahtumaa Hiidenvedellä, Lumikenkäilyä, Retki Arboretum Magnoliaan, Kyynärharju Kortenimi, Paavolan Tammi,  Luutasuo, Teijon retki, Tammisaaresta merelle. Iitti.
-Merimelonta, 9 melojaa, lähdettiin Hanikan rannasta. meri oli tyyni ja lupasi hyvää. Uskallettiin kauas ja muut kulkijat piti ottaa huomioon, että pysyttiin pinnalla. Eila kulki yksiköllä,jännitti, yöpymispaikatkin löytyivät. 
-Väinö kertoi eräästä Melkuttimen laavuyöstä, oli pakkasyö ja Jarin seiferi oli mukana ja se nukkui Väinön vieressä ja siirtyi hengittämään Väinön kasvoaukosta aina vaikka Väinö siirtyi ja kiristi aukon nyörejä, semmoinen.
- Päijänteen kansallispuiston Kelventeen saari hienoine hiekkaratoineen on vetänyt meitä usein sinne. Saaren keskellä on järvi, sielläkin kävimme ja siellä oli keinu kahden puun välissä, pitkät narut, kun otti vauhtia, voi hypätä veteen. Minäkin hyppäsin, en hyppäisi enää!
-Melontaretki Naarajoella, meillä oli innokkaat Janne ja Juuso (15v) mukana. Pojat olivat valmiina menoon kun ”vanhukset” vielä laittoivat lähtöä. Jo ennen ensimmäistä taukoa pojille selvisi millainen matkasta 
tulisi. Muista kanoteista sateli täysin turhia neuvoja lähes viiden minuutin   
välein. Pojat ajattelivat korjata tilanteen ja lisäsivät vauhtia. Aamulla sama trendi jatkui, pojat ensin hereillä, ensin syöneet, ensin kanotissa, ensin matkassa. Oli isoja selkiä, voimat väheni, tuuli kovaa, ja sade kasteli viidentenä päivänä Mäkiselällä, tuuli yltyi ja oli kaataa kanotin ja se horppäsi vettä. Viimein pääsimme Luusniemen kaupalle ja pojille alkoi ihana 
kotimatka. Me vanhukset jatkoimme suunnitellusti.

10.
-v. 2002 Majavamelonta alkoi Vitjastenlahdelta, siitä jokiosuuksia Virtasalmelle, matalia koskiakin oli, siten  alkoi järvenselkiä, suuntana Linnasaaren kansallispuisto. Määränpää oli Rantasalmi. Kuuma ryhmä meloi 157km, retkityhmä 145km. Ilmat suosivat alussa, viimeinen aamu oli kylmä.
-Sattui hassu juttu. Olimme hikipäissä hiloneet kanotit Liunan padon toiselle puolen ja leiriytyneet. Virran toisella puolella alajuoksulla , ihan lähellä oli sauna ja siinä juoksi iloisia ihmisiä uimaan ja saunaan. Ajattelimme, sauna olisi tarpeen. Koski pauhasi, ei paljon kuullut puhetta. 
Kun melontamatka loppui, menimme Suonenjoelle veljeni luo. Hän kertoi olleensa synttäreillä jossain ja kun olivat saunassa, joku melonta porukka leiryityi lähelle. Me olimme niin lähellä, kyllä harmitti, oilis saatu sauna.
Siellä oli myös kaksi siskoani ja veljen vaimo. Tunsin synttärisankarinkin.
-v. 2003 Joutsa- Sysmä. Lähtö alkoi Käläjoelta, joka muistutti enemmän ojaa kuin jokea. Melottuamme pari kilometriä saavuimme Suonteejärven Saponselälle, matka jatkui vaihtelevissa maisemissa, reitti kulki Joutsa –Hartola ja siitä Tainionvirtaa pitkin Sysmään. 
-v.2003 Katselin lehdykästä, ja huomasin, että ollaan oltu taas Inarilla melomassa, kolmella inkkarilla ja melottu 140km. Eila, Rofa, Kirsikka, Sakari, Väinö ja minä. Nellimistä veteen, jutun mukaan oli ihanat, tyynet vedet, lämmintä. Käytiin Ukon saarella, se on Inarin maamerkki. Vesi oli niin alhaalla, ettei saariin meinannut päästä rantautumaan kun kivet olivat nousseet pintaan. Sumuinen aamu meinasi sotkea suunnan. Jatkettiin autolla Kuusamon Konttaiselle, jossa oli Vaeltajien viikko menossa.
-.v.2006  Puulalla oltiin melomassa, oli sadetta ja tuulta, silti oltiin hyvällä 
tuulella, kolmen inkkarikanotin voimin. Sadeasu päälle ja nauttimaan vaikeasti syttyneen tulen ääreen. Ah, se on yksi tapa elää, joka jää mieleen, jos hätää ei ole. Aina se kotiolot voittaa!- sanoo joku.
-v 2007 Veri veti taas Puulalle, nyt oltiin kajakeilla liikkeellä. Heikki oli mukanamme ja hän halusi mennä omia polkujaan, se aiheutti meille pikkasen huolta. Kun yhdessä lähdetään niin yhdessä mennään. Hän on täysi-ikäinen ja tietää itsensä. Loppu hyvin kaikki hyvin. 
 

11.
Kun katselee ja kuuntelee Vaeltajien retkiä, niin siellä vaan melotaan ja taas melotaan. Se oli yhden aikakauden trendi. Jos kuka ei melonnasta välitä, niin väsyy ja kyllästyy. Nyt ei ole meidän ohjelmistossa melontaa kovinkaan usein. Melonnan vetäjät ovat vanhentuneet ja osin  muuttaneet savonmuahan, siellä ne oekeet ihmiset assuu.
Onko melonta melankolinaa, vai melankoliaa? -siinä pulma!
-v.1999 Saarenmaan pyöräily 1. Se oli Vaeltajien 20 vuotis juhlavuosi.
Pyöräilijöillä oli juhlaTpaidat. Paidassa oli kuva pyörästä! Tämä matka kohditui saaren länsiosaan. Kuulosti mielenkiintoiselta ja sinne lähdettiin.
Erik teki paljon työtä ja sai hommat hoitumaan. Tilasi pyörät paikalle sinne, että päästään siellä eteenpäin. Hän oli etukäteen tilannut myös yöpymispaikat ja ateriat. Kun mentiin sinne, oli tiedossa minne mennään kunakin iltana. Joka paikassa meillä oli ateria, ”sauna” ja peti valmiina ja aamiainen. Sitten jatkettiin seuraavaan valmiiseen paikkaan. Meillä oli koko päivä  aikaa tutkia luontoa ja kukkasia, kuljettiin metsien kautta. Päivällä syötiin pikkueväitä. Se oli ilosta oloa ja menoa. Erkoisesti kukat kiehtoivat ja niitä kuvattiin maan povesta. Sain siellä punkin pureman, kivuliain seuraamuksin. Onneksi se on ohi. Mukanamme oli kävelevä kasvikirja, Eila niminen, joka on läsnä täälläkin. Pyörällä ajo Saarenmaalla on helppoa, ei ole mäkiä, yksi mäenmerkki huomattiin, mutta ei huomattu oliko siinä mäki ollenkaan. Siellä on paljon matalia hiekkarantoja ja meressä voi kävellä pitkät matkat, ja vettä on vain puolisääreen.
Siellä on saaren länsipuolella Vilsandin kansallipuisto, me päästiin sinne ja matka tehdään vanhalla jykevällä venäläisellä  merikelpoisella kuorma-autolla. Aavaa merta pitkin köröttelimme toista tuntia kuormurin lavalla.
Ei yltänyt vesi lavalle, niin matalaa on ja kova hiekkapohja. Turistien määrä on rajoitettu. Siellä on erikoisia asoita niin kuin yleensä on kansallispuistoissa. Satuttiin sinne Juhannuksen aikaan ja laulettiin: 
Oh, keeruta, lennuta, linalak neidu, kel silmist nii kelmikaid sädemeid lööd.
Meillä oli päällä paidat, joissa luki ”Rapakunto remonttiin!” –siellä oli iso juhannuskeinu!  Pelotti ihan, kun oma ”nuoriso” pääsi vauhtiin. HUUUIIII!
Pyörämatkastamme Kirsikka teki kronikan, jossa on 14 säkeistöä ja sen voi laulaa ”Käyn ahon laitaa” sävelellä.

12
-v.2009 Saarenmaan pyöräily 2. Se oli Vaeltajien 30 vuotis juhlavuosi .
Pyöräilijöillä oli juhlaTpaidat. Paidassa oli kuva vanhasta pyörästa! Iso pyörä edessä ja takana pieni pyörä.Tämä matka kohdistui saaren itäosaan.
Sinne otettiin omat pyörät ja majoituttiin samaan taloon, Kadaka Villaan, koko viikoksi. Meillä oli autoja mukana, joissa voi kuljettaa pyöriä, niitten kanssa päästiin kohteisiin ja nähtävyyksiin. Majan emäntä, laittoi meille 
maittavan aamiaisen. Mukanamme olivat kaksostytöt Marissa ja Delissa.
He olivat ja kokeneita Vaeltajia. Retkikohteina olivat majakat, ym.
 Sörve säär, Harilaid, Kihelkonna,Tagaranna, Panga, Kaali, Kuresaari, Pangan Estonia muistomerkki ja Kuresaaren linna. Kaali on pyöreä kraaterijärvi, ei hyvin suuri, mielenkiintoinen .
- Nyt on 40 v.juhlavuosi.  JuhlaTpaidassa pitäisi olla kuva rollaattorista, Siitä oli puhe silloin aikonaan jo 10 vuotta sitten. Nyt se sopisi minulle. 
-v2004 Slovakiaan, Tatravuoristoon. Se veti mukaansa. Oli tosi mielenkiintoista kokea sen huimaava luonto ja olla siinä läsnä. Hotelli oli hyvä ja ruoka maittavaa. Retket mielenkiintoisia, Paratiisi kuru pelotti kun kerrottiin, että on pitkiä tikapuita, kapeita ja huojuvia, joita pitkin täytyy mennä, mieli päästä eteenpäin, taaksepäin ei voi palata. Ja kallion kylkeen tehtyjä hyllyjä, joissa kosket kuohuvat alapuolella. Se  on korkeanpaikankammoiselle paha paikka. Me Ainon kanssa pohdimme mahdollisuuksiamme. Päätin uskaltaa ja kas kummaa, minähän pärjasin loistavasti, me molemmat. Toiset tiesivät pelostani ja rupesivat pelkäämään puolestani, kun huomasivat, miten rento ja huolettoman oloinen olin kun otin kuvia. Sain tosiaan rohkeuden, hämmästyin itsekin. Mentiin hissillä ylös Lomnck`Stitille, 2633m. Silloin oli pilviä edessä, se haittasi näkyvyyttä. Käytiin Popradin kaupungissa ostoksilla, Väinö osti velluskengät jotka ovat hyvät edelleen. Kiitos Erik, kun olet hoitanut monet matkajärjestelyt erittäin hyvin.

 
13.
-v. 2010 Vietettiin viikko Ilomantsissa, Petkeljärven kansallipuistossa. Kierrettiin kaikki lähipolut ja käytiin manner Suomen itäisimmässä pisteessä. Aurinkoiset säät suosivat retkeämme koko viikon ajan.
v. 2011 Ruskamatka Saariselälle. Oli ihana kävellä reittejä, joita talvella hiihdettiin.  Ruskajänkhä on ihana kulkea, sen värit ja olemus huokuu lämpöä ja rauhaa. Käytiin kipuamassa Nattasille. Nattaset on lapin kieltä ja on suomeksi naisen rinnat. Kun katsoo kirkkaalla ilmalla Kaunispään huipulla kylän yli horisonttiin, niin siellä näkyy kaksi kumpua, ne on Nattas tunturit. Kun sinne menee, joutuu kipuamaan kivikkoista ja lohkareista rinnettä ylös. Ylhäällä on aivan erkoisia kivimuodostumia, kuin isoja kerrostaloja, tasaiset katot ja käytäviä siellä välissä. Näkemisen arvoisia.
Kaksostytöt Marissa ja Delissa olivat sielläkin mukana, Liikkuivat kuin ketteräjalkaiset oravat ylös ja alas.
-v.2014 Lappeeranta ja Salpalinja.
Se on sota-aikainen turva linja vihollista vastaan. Siellä on isot bunkkerit ja laitteet, joita ei ole käytetty. Kiinnostavaa nähdä.
-v2019
Bengtskärin majakka seisoo ylväänä kalliopaadellaan ja hoitaa vastuullisen hommansa. Oli mielenkiintoista käydä katsomassa ja kuulemassa historiaa. Saarella ei kasva puita, vaan jotain matalaa, ruohoa ja kukkasia, on kauniita kallioita, muutama rakennus ja uljas majakka. Se oli ränstymässä, mutta Paula Wilsonin miehensä kanssa rupesi pelastustöihin. Nyt siellä on tohinaa ja kesäsin hotelli-ja turisti toimintaa. Siellä on kaksi maihinnousu paikkaa, mutta kova aallokko estää sinne pääsemisen. Vuosikymmeniä sitten siellä oli asukkaita niin paljon, että lapsia varten piti olla koulu. Joku poika pääsi maihin ja näki puita, ihmetteli, että onpa isoja kukkia.
Meidän kaksi lastenlasta on ollut siellä kesätöissä viime-ja tänä kesänä.
Nyt ovat ihan majakka faneja.

Muutama vuosi sitten hommasimme hienon viirin, Vaalean vihreällä pohjalla
on Vihdin Vaeltajien logo.

14.
2019
Mitä sitä nyt voisi sanoa 40 vuodesta, se on paljon ja tapahtumia on kertynyt runsaasti, on pitänyt ihan kiirettä, että on ethinyt kakki tämä tehdä. Ja että tämä kaikki on ollut mahdollista, on tarvittu ihmisiä jotka ovat puuhastelleet, idoineet, jaksaneet, jopa tykänneet tehdä juttuja. Yhdessä samanhenkisten kanssa hommat luistaa ja siinä voimaantuu.   Puheejohtajat ja etenkin sihteerit yhdistyksissä pöytäkirjoineen ovat avainasemassa. Viime vuodet Leo ja Aino, kiitos jaksamisesta. Tämä kaikki talletettu tieto jälkipolville ja kuvat kertovat tämän hetkisestä maailmasta, se voi olla terveellinen pläjäys, kun emme tiedä miten ”hulluksi” maailma voi muuttua. Me olemme tehneet historiaa.
Vaeltajien toiminta on liikunnalista ja terveyttä ylläpitävää, siis jatkamme 
eteenpäin kohti 50 vuotisjuhlia. Pidetään kuntoa yllä, että sinne yllämme.
Tämä historiikki on kuin sillisalaatti sattumineen, ei selvää aikajärjestystä
mutta selvän saa, vipinää on ollut ja mielekästä meininkiä.  Ei ossoo tehä kuin näkösensä!
Vaeltajien porukassa on aina halittu. Joku sanoi minulle vuosikymmeniä sitten, että opetin hänet halaamaan. Muistan sen hyvin, kiitos, jos oot kuulolla.
               Niin monet pienet ja isotkin retket,
               muistoissa säilyy yhteiset hetket
               ennen muuta ne Lapin riemulliset keväät
               ovatko kehnot Vaeltajien eväät!
                                             Kysy alusta asti mukana ollut
                                                                           __________

JK.  Viimeisellä sivulla on toiminassa olleiden nimiä

15.
-Vihdin Vaeltajien puheenjohtajat
1979-80    Väinö Kähkönen
1981-82     Kauko Ainasoja
1983-85     Anne Parikka
1986-95     Erik Storgårds
1996-06     Väinö Kähkönen
2007-08     Erik Storgårds
2009-         Leo Kylmä
Väinö Kähkönen  on nimetty Kunniapuheenjohtajaksi, oli 11 vuotta puh,joht
-Sihteereitä
Miia Neuvonen
Seija Korppi
Tuija Toropainen
Raili Saloviin
Jorma Vatsia
Ritva Pirhonen
Eila Suomalainen - Jäsensihteeri
Aino Kylmä
 
-Rahastonhoitajia
Raija Linnakoski
Tuula Reunanen
Eija Lyyra
Aino Kylmä

-Toiminnantarkastajia
Harry Åkerman
Esko Linna
Seija Silander
Risto Sinisalo